Mail Unicycle-Finland:  info@unicycle.se

Vocabulaire:

Pyörän koko tarkoittaa yksipyöräisen kokoa. Yksipyöräisen koon valinta perustuu muutamiin asioihin, ennenkaikkea mihin pyörää käytetään. Alhaalla hyvin nopea ja yksinkertainen opastus sopivan kokoisen yksipyöräisen valintaan. Jos olet epävarma yksipyöräisen sopivasta koosta, ystävällisesti lähetä meille emailia niin autamme valinnassa. 

Aloittelijoille suosittelemme Dodger ja Trainer malleja.

12” = 30 cm: Suosittelemme kokoa 4-7 vuotiaille lapsille. Pituus 120-130cm.

16"= 40 cm: Sopii 6-9 vuotiaille lapsille. Pituus 140-145 cm (jalan pituus 60-74 cm ja satulan runkoputken pituus 50 cm)

20” = 50 cm: tavallisin koko. Jos olet pitempi kuin 175-180, suosittelemme tilattavaksi eikoispitkän satulan runkoputken. (Standardipyörässä jalan pituus 72-84 cm, satulan runkoputki 62 cm)

24” = 60 cm: Yli 175-180 pitkille yksipyöräilijöille ja maastopyöräilyyn (Muni).(jalan pituus 80-93 cm, satulan runkoputki 69 cm)

26” = 66 cm: suurin ja nopein maastopyörän koko (Muni) kräver mer benkraft en 24". (jalan pituus 80-92 cm)

28” = 70 cm: Jos haluat ajaa kovaa ja pitkiä matkoja, tämä on oikea koko  (Road malli).

Rakenne

Yksipyöräiset koostuvat muutamasta avainosasta: rengas (johon sisältyy sisä- ja ulkorenkas, vanne, pinnat ja keskiö), kammet, polkimet, runko, satulaputki ja satula (yksipyöräisen istuin). Rengas on yleensä samanlainen, kuin kaksipyöräisissä erityisellä keskiöllä, joka on muotoiltu niin, että akseli on osa keskiötä. Tästä syystä kampien pyöritys kontrolloi suoraan renkaan pyörimistä. Runko on akselin laakereiden päällä, kun kammet kiinnittyvät akselin päihin. Satulaputki yhdistää rungon satulaan. On olemassa monia erintyyppisiä yksipyöräisiä joita ovat muun muassa freestyle yksipyöräiset, trial yksipyöräiset, MUnit (maastoyksipyöräiset), kirahvit ja pitkän matkan yksipyöräiset, joissa kaikissa on erityiset komponentit sen tyypin yksipyöräiseen.

Historia

Yksipyöräisen historia alkaa Polkupyörä keksimisestä. Skotlantilainen seppä Kirkpatrick Macmillan kiinnitti kammet ja polkimet etupyörään vuonna 1839 ja kutsui sitä velosipediksi. Ensimmäinen massatuotettu ajoneuvo, Michaux velosipedi suunniteltiin vuonna 1863. Vuonna 1866 James Stanley keksi polkupyörän nimeltä penny-farthing, jossa oli todella suuri etupyörä ja pieni takapyörä. Se oli kulkuneuvo, joka toimi inspiraationa yksipyöräiselle.

Vakiintunut teoria yksipyöräisen keksimiselle on se, että 1800-luvun loppupuolella keksittiin ottaa takapyörä penny-farthing polkupyörästä pois ja kisailla kuka pääsee sillä pisimmälle. Tätä teoriaa tukevat kuvat 1800-luvulla tehdyistä yksipyöräisistä suurilla renkailla.

Yksipyöräisellä ajo vaatii suurempia ajotaitoja kuin kaksipyöräisellä ajaminen, joten monesta niillä ajamaan pystyvästä tuli viihdyttäjä. Vuosien aikana suunniteltiin monenlaisia yksipyöräisiä, kuten istuimettomia (ultimate wheel) ja korkeita (ns. kirahvi) yksipyöräisiä. 1980-luvun loppupuolella muutamat extreme-urheilun harrastajat kiinnostuivat yksipyöräisistä ja maastoyksipyöräilu (MUni) oli syntynyt.

Ajaminen

Yksipyöräisellä ajon oppimiseen tarvitaan hieman kärsivällisyyttä. Ajamisen oppiminen vie yleensä 5-15 tuntia. Pyöräillessä on syytä käyttää kypärää, etenkin trialissa, Monissa ja muissa vaarallisemmissa yksipyöräilyn muodoissa. Ajoon tarvitaan aluksi tasainen kova alusta ja jokin, mistä voi pitää kiinni. Harjoitella voi vaikkapa asfaltoidulla tiellä, koripallokentällä, pihatiellä tai liikuntasalissa.

Extreme yksipyöräily

Viime aikoina yksipyöräily on saanut suosiota urheiluna ja yleiskulkuvälineenä. Viimeisen 10 vuoden aikana yksipyöräilijät ovat vieneet yksipyöräisiä paraatien, liikuntasalien ja sirkusten ulkopuolelle ja he ovat luoneet uusia yksipyöräilymuotoja kuten :

Trial:

Trialiin sisältyy hyppiminen monenlaisten esteiden päälle, droppaaminen (alas hyppääminen/tiputtautuminen) korkeista paikoista ja ajaminen hankalissa paikoissa esimerkiksi kaidetta pitkin, joko luonnonmukaisilla paikoilla tai urbaanissa ympäristössä. Tavoitteena on ajaa haastava rata kaatumatta ja koskematta millään ruumiin osalla maahan.

Cross Country

Cross Country on yksinkertaisesti teknisesti melko helpossa maastossa pidempien matkojen ajamista.

Maasto yksipyöräily eli MUni:

Yhdistää cross countryn ja trialin haasteet, jossa tavoitteena on ajaa teknisesti vaikeassa maastossa lyhyitä matkoja. MUnissa ajetaan niin ala ja ylämäkiä, hypitään ja dropataan, kuten trialissa, ajetaan puun runkoja pitkin yms.

Freestyle :

Freestylen tarkoituksena on ajaa monin eri tavoin tehden "freestyle temppuja". On olemassa tuhansia eri ajotapoja yksipyöräisellä, mutta yleisimmät temput on listattu kategoriaan, jota kutsutaan nimellä "10 yksipyöräilyn taitotasoa". Freestylea harrastetaan tyypillisesti sisätiloissa liikuntasalissa tai ulkona tasaisella maastolla (yleensä asfaltilla), missä alue on tasainen.

Street:

Street yhdistää trialin ja freestylen ja sitä harrastetaan pääasiassa urbaanissa kaupunkiympäristössä. Streetissä grindataan kaiteita, hypitään portaita alas tehden samalla temppuja ja tehdään temppuja tasaisella maalla (flatland).